Olen Saana ja olen 17 vuotias nuori koiraharrastaja.
Minulla on tällä hetkellä kaksi käyttölinjan saksanpaimenkoiraa, uros ja narttu joiden kanssa harrastetaan suojelua. Neva on 2v ja Räme on 10 kuukautta.
Olen harrastanut koiria 4 vuoden ajan eli 2019 vuodesta lähtien, jossa on ehtinyt olla lajikokeiluja vähän laidasta laitaan kaikkea. Aloitin harrastamisen, kun sain ekan oman koirani kodinvaihtaja sakemannimix "ongelmakoiran". Ajattelin että sen kanssa en halua olla ongelmissa jolloin se tarvitsee paljon kouluttamista.
Niinpä sitten selailin netistä eri lajeja mitä koirien kanssa voi harrastaa ja selvitin kuka kouluttaa paikkakunnalla. Löysin lajin "toko" ja siitä sitten kaikki lähti perinteisellä omaksi iloksi ja kursseilla käymistä ihan vain harrastus mielessä, ilman mitään kisa tavoitteita. Tästä koirasta jouduin kuitenkin luopumaan "paremmille maille", kehittyneen nivelrikon takia.
Sen jälkeen minulle tuli kauan haaveilemani ensimmäinen käyttölinjan saksanpaimenkoira, narttu. Tämän koiran eli Nevan kanssa ollaan kokeiltu lähes jokaista lajia, mitä milloinkin. Kisattukin on toko kokeissa kaksi kertaa Alo3 tuloksin. Tokoa tai mitään muutakaan kansallisia lajeja kuitenkaan enää harrasteta, koska suojelu (IGP) vei meidät mennessään keväällä 2022. Siitä on tullut laji josta pidän todella paljon ja koiranikin pitävät siitä. Siinä on meille kolmelle tarpeeksi työstettävää, haastetta ja vaihtelua.
Nyt näin talven aikaan, kun lumet on jo maassa niin esimerkiksi jälkikausi on nähnyt loppunsa jolloin on hyvä hetki keskittyä koirien kanssa mm. tottelevaisuus osioon ja tekniikoiden hiomista kuntoon. Olemmekin Nevan kanssa tehneet kovasti töitä noudon eli noutokapulan kanssa.
Nevalla oli pitkän aikaan ongelma, että kapula ällötti sitä. Se ei halunnut ottaa sitä suuhun ja vältteli sitä vaikka mitään ikävää ei ole koskaan tapahtunut.
Ensin lähdin työstämään asiaan niin, että palkkailin kun meni itse kapulan lähettyville. Aikamme kun tätä teimme niin se ei tuottanut haluttua tulosta jolloin vaihdettiin tekniikkaa siihen, että joka ikinen päivä otin kapulan piilosta ja iloitsin kapulan kanssa ja koitin tehdä siitä maailman mahtavimman asian mikä Nevaakin kiinnostaisi. Neva ei missään vaiheessa saanut kapulaa itselleen vaan, jäi "haluamaan" myös sitä joka oli tarkoitus.
Tällä tyylillä sain sen jo ottamaan kapulan suuhunsa joka oli sillon iso asia.
Noutamaan ei kuitenkaan halunnut lähteä ,millon sain vinkiksi tehdä viettiä kapulaan. Pidin Nevaa pannasta kiinni ja potkin kapulaa niin johan se alko kiinnostamaan. Pienin askelin saatiin Nevalle rakennettua vietikäs nouto, mutta siitä puuttuu edelleen se voima jonka haluan. Sitä työstetään nyt siis talven ajan! 😁
Kuvat: Eevi Lehvonen
