Tiivis tietopaketti/ Opas MEJÄ:stä. Oppaan on kirjoittanut Pertti Pulkkinen. Pertti on toiminut vuosikymmeniä metsästyskoirien jälkikokeen koulutuksen parissa. Kokenut kokeissä kävijä ja kouluttaja.
Mejä = metsästyskoirien jäljestämiskoe
Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Mejä kokeet ovat kaikille roduille tarkoitettuja koetapahtumia. Lisätietoa koemuodosta saat os www.meja.fi. Tässä kirjoituksessa avataan hieman perusteita mejä-harrastuksen aloittamiseksi. Paikalliset, esim. noutajakoirayhdistykset, järjestävät vuosittain jäljestyskursseja. Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, mikäli mejä lajina kiinnostaa
Yleistä
JÄLJESTYS VERIJÄLJELLÄ
Jäljestyksessä verijäljellä on aina kyse saalistamisesta. Koira etsii jäljeltä saalista. Jäljestäminen on koiralle rodusta riippumatta lajityypillistä käyttäytymistä. Jokainen koira osaa jäljestää, kuitenkaan kaikista koirista ei tule jäljestäjiä.
VERIJÄLKI
Verijälki on maastoon ihmisen tai loukkaantuneen eläimen tekemä tai jättämä hajuvana, ”jälki”, jota koira seuraa. Tehdessään harjoitus- tai koejälkeä jäljentekijät rikkovat maaperää, katkovat oksia ja tallaavat aluskasvillisuutta ja jättävät lisäksi oman ominaishajunsa kulku-uralle. Näistä tekijöistä muodostunut haju jää maastoon osin pysyvästi osin leijumaan ilmavirtojen mukana.
Verisienestä tarttuva veri levittyy kulku-uran lisäksi pisaroina lähiympäristöön ja jää myös osin ilmaan. Jäljentekijöiden jättämästä jäljestä ja verestä muodostuu ”jälkikäytävä”, jota koiran on kyettävä seuraamaan. Sääolosuhteitten takia jäljelle, tuulen alapuolelle, muodostuu ilmassa leijuva eräänlainen jäljenkuva.
Loukkaantunut eläin jättää jäljelle veren lisäksi oman ominaishajunsa höystettynä adrenaliinilla.
JÄLJEN PYSYVYYS MAASTOSSA
Jäljen pysyvyys tarkoittaa hajun voimakkuutta ko jäljellä. Jäljen pysyvyyteen vaikuttavat jäljen ikä, sää, vuorokauden aika, maasto ja satunnaiset tekijät.
Jäljen ikää mitataan tunteina verityksen aloittamisesta. 20 – 30 h:n ikäinen jälki ei ole mikään ongelma jälkikoiralle. Mitä vanhempi jälki sen tarkemmin koira työskentelee. Aurinkoinen ja tuulinen sää ovat jäljestyksen kannalta haasteellisia koiralle. Aurinko haihduttaa verta maastosta ja tuuli levittää sitä. Varsinkin aukot ja harvapuustoiset, kovapohjaiset mäet ovat jäljestäjälle vaativia maastoja. Tiheiköt ja kuusikot eivät ole juurikaan alttiita sään vaikutuksille ja niissä jälki pysyy tuoreena pitkiäkin aikoja. Otollisin jäljestysaika on varhainen aamu, jolloin yön jälkeinen kaste vahvistaa veren hajua. Myös pieni sade voimistaa veren hajua sitä vastoin rankkasade voi huuhtoa kovapohjaiselta alustalta osan jälkeä pois.
Satunnaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat jäljen pysyvyyteen, ovat alueella liikkuvat ihmiset ja eläimet. Verityksen yli kulkeminen tai muu liikkuminen alueella voivat sotkea varsinkin kokemattoman koiran aivan täydellisesti.
JÄLKIKÄYTÄVÄ
Maastossa kulkevaa jälkeä ja sen sivulle muodostunutta jäljenkuvaa voidaan kutsua jälkikäytäväksi. Koiran ohjaajan tehtävä on osoittaa mahdollisimman tarkasti koiralle, mistä jälkikäytävä alkaa. Tämä alkaa harjoitus- ja koejäljellä lähtömakaukselta. Huolellinen ja rauhallinen koiran lähettäminen jäljelle on avain onnistuneeseen jäljestykseen. Koira vaatii n 10- 30 m:n matkan jälkikäytävässä, ennekuin se pääsee kunnolla jälkeen kiinni.
Jäljestäessään koira voi aaltoilla todellisen jäljen molemmin puolin. Mahdollisesti koira näin varmistaa jäljen kulkua ja huomatessaan hajun heikkenevän sivulla palaa taas todelliselle jäljelle. Tällainen aaltoilu ei ole virhe eikä koiraa tule kieltää. Voimakasta aaltoilua esiintyy etenkin silloin, kun koira viedään iältään tuoreelle jäljelle. Veren ja jäljentekijöiden haju ei ole vielä tasoittunut maastossa ja koiran on vaikea paikallistaa jälkikäytävän kulkua.
Jäljestyskoira
Jäljestäminen sopii kaikille roduille, myös monirotuisille koirille. Koirat ovat yksilöitä, vaikka olisivatkin samaa rotua. Saman rotuisilla on toki yhteneviä piirteitä jäljestyskäyttäytymisessä. Hyvä jäljestyskoira on fyysisesti hyvässä kunnossa. Varsinkin kun jäljestetään loukkaantunutta eläintä voi koira joutua työskentelemään useiden kilometrien matkan. Fyysisesti huonokuntoinen koira ei selviä tehtävästään. Jäljestyksestä voi tällöin muodostua koiralle negatiivinen kokemus. Sen jäljestyshalukkuus ja motivaatio voivat heiketä tai kadota kokonaan. Hyvässä kunnossa oleva koira selvittää 1 – 2 km:n verijäljen tarkasti. Sen energia suuntautuu hajujen erittelyyn, ei fyysiseen ponnisteluun jäljellä.
Hyväksi jäljestyskoiraksi tulee yksilö, jolla on riittävän vahva motivaatio tehtävän suorittamiseksi. Itse jälki ja sen päässä oleva palkkio innostavat koiraa työskentelyyn. Motivoituneet jäljestävät eivät malta ”pysyä nahoissaan” enää siinä vaiheessa, kun jäljestysvaljaita puetaan ylle.
Jäljestäjällä tulee olla kovuutta. Kovuus ei ole samaa kuin aggressiivisuus. Kovuudella tarkoitetaan sitä, että koira ei jätä tehtäväänsä kesken eikä sen motivaatio heikkene, vaikka se kohtaisi jäljellä ongelmia tai negatiivisia tapahtumia.
Koiran on oltava myös sosiaalinen ja sen hermorakenne on oltava kunnossa. Koiran on hyväksyttävä oppaan ja tuomarin mukanaolo sekä käytännön jäljellä mukana kulkevat ampujat. Koiran on pystyttävä työskentelemään, vaikka se kohtaisi häiriötilanteita jäljellä ja sen on kyettävä itsenäisiin ratkaisuihin. Koira ei saa olla jäljestystilanteessa riippuvainen ohjaajastaan.
Koulutus
Ikä ei ole este. Voit aloittaa kouluttamisen muutaman kuukauden ikäisestä pennusta aina aikuiseen koiraan. Koiran sukupuolella ei ole eroja oppimiseen. Tosin nartut kypsyvät hieman uroksia aikaisemmin jäljestäjiksi.
Pentukoiran kouluttamisesta
Ennen verijäljen koulutusta täytyy pentu totuttaa liikkumaan metsässä. Koiran täytyy oppia ja uskaltaa ylittää ojat, liikkua vaikeakulkuisessa maastossa, tutustua tuulenkaatoihin, suuriin kiviin ja hakkuuaukeisiin.
Vähitellen siirrytään veren haisteluun. Alkuvaiheessa veren voi laimentaa ja siirtyä vähitellen ”aitoon tavaraan”. Alkuvaiheen totutteluun riittää n puoli desiä laimennettua verta. Pentua ei pidä pakottaa verelle, vaan sen pitää itsenäisesti hakeutua hajulle. Aina koiran osoittaessa verta se palkitaan.
Koira tulee totuttaa kaikenlaiseen riistaan. Tämä tapahtuu useimmiten jo kasvattajan luona. Mejä koulutuksessa tulee ottaa peuran tai hirven sorkka mahdollisimman nopeasti käyttöön. Koira tottuu siten nopeasti mm harjoituksissa ja kokeissa käytettävään kaatoon (palkintoon) ja sen hajuun.
Rodun mukaan koiralla käytetään jäljestettäessa valjaita tai kaulainta. Totuta koiraasi niiden käyttöön harjoittelussa samoin kuin 6 m:n jäljestysliinaan. Käytä jäljestyksessä käytettäviä varusteita koirallesi vain harjoituksissa ja kokeissa. Pentu oivaltaa varsin nopeasti, että tietyllä varustuksella mennään tekemään jotain tosi mukavaa. Vireystila saavutetaan täten itsestään.
Jäljestävän koiran on myös totuttava aseiden laukauksiin. Siedätys tulee aloittaa satojen metrien päästä laukauksista. Vähitellen siirrytään lähemmäksi äänen lähdettä. Koiraa voidaan leikittää ja näin laukausten ääni jää taustameluksi. Ehdottoman tärkeää on koiran ohjaajan rauhallinen käyttäytyminen. Pahin tilanne on se, että ääni tulee läheltä yllättäen ja koira ei näe äänen aiheuttajaa.
Ensimmäisten harjoitusjälkien pituus on 50 – 100m. Veri voi olla laimennettua ja jäljen ikä 4-8h. Mitä tuoreempi jälki, niin sitä laimeampaa tai vähemmän verta. Jäljen muoto on suora tai kaari. Jäljen lopussa on kaatona (palkintona) sorkka, lelu tai herkkupala. Älä taaskaan pakota koiraasi jäljelle vaan anna sen tehdä ratkaisu oman oivalluksen kautta. Koiran tartuttua jälkeen kannusta ja innosta tarvittaessa. Mikäli jäljestys sujuu omatoimisesti, niin kehu koiraa vasta kaadolla.
Harjoitusten määrä verijäljellä on maksimissaan kerta viikossa, joskus jopa harvemmin. Liika harjoittelu nuorella koiralla voi aiheuttaa kyllästymisen koko touhuun. Mikäli näet, että koiraa ei harjoittelussa jälki kiinnosta yhtään, niin keskeytä harjoitus heti. Palaa asiaan vaikkapa parin viikon päästä uudelleen. Nuorelle koiralle on tärkeintä oppia kulkemaan maastossa. Sitä ei harjoituta koskaan liikaa.
Jäljestys verijäljellä on ohjaajan ja koiran yhteistyötä parhaimmillaan. Yhteistyö perustuu ennen kaikkea molemminpuoliseen luottamukseen. Ohjaajan epävarmuus tai luottamuspula koiraan heijastuu välittömästi suorituksessa. Jäljestys antaa koiralle ja ohjaajalle elämyksiä, unohtumattomia kokemuksia, onnistumisen iloa ja ennen kaikkea mielekästä tekemistä koirallesi.
